”35 vuotta ajokokemusta vastaa 350 vuoden elämänkokemusta” – hauskat sattumukset Lapin taksissa

Urpo on kolmannen polven taksimies, sillä jo hänen isoisällään oli taksitoimintaa; isoisällä oli Sirkankylän ensimmäinen auto, jolla tehtiin myös asiakaskuljetuksia. Nykyisin Levi-Kittilän Taksit Oy tekee yhteistyötä 02 Taksin kanssa, kun 02 Taksi on saanut hoidettavakseen yhtiön välityspalvelun. Urpo kiittelee yhteistyötä, joka on alkanut hyvin. ”Tunnen entuudestaan 02 Taksin työntekijöitä, ja on helppoa toimia yhdessä, kun on tuttuja ihmisiä, joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Kyllä voi sanoa, että hyvin on yhteistyö lähtenyt käyntiin”, Urpo sanoo.

Uransa hauskoja sattumuksia muistellessa Urpolla eivät jutut lopu kesken. ”Minulla on 35 vuoden ajokokemus, niin voi sanoa, että se on yhtä kuin 350 vuoden elämänkokemus. Asiakaskuntani on ollut hyvin moninaista, ja olen nähnyt kaiken elämän kirjon syntymästä kuolemaan. Esimerkiksi kerran illan viimeinen kyyti oli eräs paikallinen kuuluisuus, ja seuraavana aamuna kyytiini astui eräs ulkomaalainen kuninkaallinen. Minä en kuitenkaan osaa ajatella ihmisiä tittelien kautta, sillä kaikenlaisia ihmisiä on kyydissä ollut. Milloin on lähdetty miehentappo-reissulle, milloin on taas oltu täynnä hellyyttä. Näistäkin on kuitenkin selvitty aina puhumalla”, Urpo kertoo.

Hauskoja väärinymmärryksiä

”Yksi tapaus kävi Levillä silloin, kun vielä ajettiin mökkien osoitteilla. Etelästä oli tullut nuori nainen, ja ottanut taksin. Hän oli menossa mökkiin, jonka nimi oli Tunturinlaki, se oli juristiliiton mökki. Kuljettajana oli eräs sivukylän autoilija, joka nimen kuultuaan oli lähtenyt ajamaan asiakasta määränpäähän. Asiakas oli ihmetellyt matkan aikana, että onpas juristiliitolla mökki todella komeassa paikassa ja hienoissa maisemissa. Vasta taksin lähdettyä asiakas oli hoksannut olevansa ravintola Tuikun ovella, joka kirjaimellisesti sijaitsee Levi-tunturin laella. Tämän jälkeen asiakas tilasi uuden taksin, jonka kuljettajan olin minä. Minä kävin hakemassa hänet, ja onneksi hän oli aika huumorintajuinen ihminen, ja yhdessä kippurassa naurettiin hauskaa sattumusta. En minä häneltä sitten mitään edes veloittanut, kun oli niin mukava reissu.”

Naurussa oli pitelemistä eräällä toisellakin kerralla, kun helsinkiläinen nainen oli tilannut taksin itselleen ja koiralleen. ”Minä sitten kysyin naiselta, että otammeko koiran sisälle, vai laitammeko sen perään, ja ei siinä sen kummempaa kuin koira auton taakse ja asiakas kyytiin”, Urpo sanoo. Asiakas oli kuitenkin matkan aikana oudon hiljainen, ja Urpo yritti jutella tämän kanssa. ”’Hyvinhän tuo koira tuolla perässä huilaa’, sanoin asiakkaalle, ja silloin asiakas vasta rentoutui ja alkoi puhua, että nyt hän ymmärtää, sillä hän oli luullut, että Lapissa on tapana, että koiraa ei oteta kyytiin, vaan laitetaan perään juoksemaan.” Koira olisi joutunut painelemaan auton perässä pitkän matkan ja ylläpitämään noin 60 kilometrin tuntinopeutta, joten onneksi koira oli kuitenkin ollut auton kyydissä. Sekä Urpo että asiakas saivat tästä väärinymmärryksestä hyvät naurut.

Ikäviä sattumuksia Urpon uran varrelle mahtuu todella vähän. ”Tässä 35 vuoden aikana on vakavampia tapauksia ollut todella vähän. Vain puolenkymmentä ikävämpää tapausta on tullut kohdalleni, ja se on hyvin pieni määrä suhteessa kuluneisiin vuosiin”, Urpo sanoo.

Tapauksia, joissa olisi voinut käydä ikävästi, on jonkun verran. ”Kerran kävi niin, että oli todella kova pakkanen, noin 35–45 miinusasteen luokkaa, ja menin kotiin. Jätin auton päälle, sillä oli niin kylmä, että autoa ei voinut sammuttaa, ja kävin lepäämässä hetken aikaa. Kun heräsin tukka pystyssä, ja nousin ja menin autoon, niin siellä oli asiakas etupenkillä. Asiakas pyyteli paljon anteeksi ja sanoi, että oli eksynyt ja olisi paleltunut, mutta onnekseen löytänyt auton, joka oli käynnissä pihalla. Asiakas oli ajatellut, että joku sieltä joskus kuitenkin tulee. Sanoin silloin, että ei haittaa ollenkaan, hyvä kun löysit lämpimän paikan”, Urpo kertoo. ”Lisäsin vielä siihen, että olisit laittanut mittarin päälle, niin olisi tullut vuokrakin maksettua”, Urpo naureskelee.

Joskus sattuu taksinkuljettajallekin virheitä. Kerran Urpo oli töissä ollessaan saanut soiton vaimoltaan, että kotona on aamupuuro keitettynä. ”Siinä oli sitten ehkä pientä väsymystilaa päällä, kun minulle tuli aasialainen turistipariskunta kyytiin, mutta jotenkin aivot olivat jääneet miettimään sitä puuroa. Unohdin asiakkaat takapenkille, ja lähdin kotia kohti. Ajoin auton pihaan, ja kun vilkaisin taakse, niin tajusin, että minullahan on kyyti päällä – onneksi huomasin sen, etten käynyt syömässä ja päiväunilla. Nollasin mittarin ja kävin viemässä asiakkaat ja kaikki meni lopulta hyvin, mutta olihan se nolo tilanne. Jälkikäteen se on tietysti naurattanut, eikä tuollaista ole enää päässyt sattumaan”, Urpo kertoo.

Urpo on useammin kuin kerran pelastanut ihmisiä pulasta, joskus turisteja, toisinaan paikallisia. Kautta uran Urpolle on ollut tärkeää luotettavuus ja rehellisyys. ”Yritämme säilyttää niitä perinteitä, mitä on opittu. Rehellinen peli on tärkeää. Rahasta puhutaan nykyään ihan liikaakin, mutta me emme Levi-Kittilän Takseissa lähdetä siihen peliin. Pyrin tuomaan taksiyhtiöömme aivan eri arvoja, ja niitä ovat rehellisyys, luotettavuus ja paikallistuntemus. Ne ovat katoavia asioita, mutta pidämme niistä täällä Lapissa kiinni. Ollaan ihmisiä ihmisille, niin sillä pääsee pitkälle”, Urpo summaa.